Ensimmäinen blog-kirjoitus

En tiedä mikä ihmeen päähänpistos tämä blogin aloittaminen oikein oli. En ole ajatellut koskaan olevani mitenkään kirjoittavaa sorttia. Olen viime aikoina lukenut paljon tyyliblogeja, ja sitten huomasin puhelimeni AppStoressa seikkaillessani että Bloggerille on iPhone-app! Ja tämä tyttöhän lähtee mukaan kaikkeen mitä voi tehdä puhelimella!

Ainoa ongelma on, että minulla ei ole mitään erityisiä mielenkiinnonkohteita tai taitojakaan. Siitä tuleekin blogini nimi "Life of an average cat lady". Usein ystäväni nimittää minua sanoilla "crazy cat lady". Nimitys on ihan oikeutettu, ja käytän samaa nimitystä itsekin itsestäni. Minulla on nimittäin kaksi kissaa, ja lempipuuhaani on niiden toilailuista puhuminen.

Siinä ne ihanat köllii meidän äitin saunassa vierekkäin viime jouluna.

Mutta koska tämä blogi ei tule kertomaan (pelkästään!) kissojeni toilailuista, niin en käyttänytkään sanaa "crazy", vaan "average". Elämäni ei nimittäin kauhean kreisiä ole. Mietinkin välillä miten tähän ollaan tultu. Olen 24-vuotias työtön naisihminen joka kökkii kotona kaiket päivät.

No okei, ei pidä liioitella. Minulla on ihania ystäviä ja ihana perhe, jotka ovat parasta elämässäni (niiden kissojen lisäksi). En tiedä mitään mukavampaa kuin viettää kavereiden kanssa koti-iltaa tai pörrätä heidän kanssaan kaupungilla. Katselemme paljon elokuvia, kuuntelemme musiikkia ja teemme hyvää ruokaa. Mikäs sen mukavampaa! Kaupungilla käymme katselemassa vaatteita, levyjä ja elokuvia. Joskus jopa ostamme niitä! Tosin juuri eilen puhuin yhden ystäväni kanssa, että olemme molemmat sellaisia että katselemme vaatteita ja sitten alamme nössöilemään: no enhän minä oikeastaan tarvitse tällaista. Ja kuitenkin lueskelen iltaisin tyyliblogeja ja haaveilen kaikenmaailman ostoksista. Olen siis sisimmältäni materialisti, mutta käytännössä nössö saituri. Hah. Kuulostaa hyvältä.

Niin, enkä työttömänäkään ihan koko aikaa ole. Teen nimittäin keikkaa erääseen lastensuojelulaitokseen, mutta viime aikoina minulla ei vain ole ollut paljon vuoroja. Maaliskuun aikana olen ollut kaksi kertaa töissä, ja molemmat vuorot ovat olleet yövuoroja. Toisin sanottuna olen työtön jolla on unirytmi sekaisin. Eilenkin olin illalla tosi väsynyt edellisyön työvuoron takia, ja menin sänkyyn jo 22.30. Mutta lopulta nukahdin varmaan vasta joskus kahdelta. Siinä sitä kuulkaa oli aikaa miettiä kaikenmaailman asiat puhki. Ja siinä olenkin aivan mestari, nimittäin asioiden puhki ajattelemisessa.

Tänään en kuitenkaan ajatellut harrastaa tuota puhkiajattelemista. (Heh, en ajatellut ajatella). Tänään aion nimittäin ottaa rennosti. Syön jonkun ihanan salaatin ja katson leffoja. Ajattelin katsoa sellaisen kevyen pätkän kuin Schindlerin lista. Se on tuolla minun hyllyssä ollut jo ties kuinka kauan, enkä ole vieläkään katsonut sitä kertaakaan! Schindlerin listaa! Ajatelkaa! Olen huono leffaihminen kun en ole sitäkään nähnyt. Mutta tänään siihen tulee muutos!

Tällä hetkellä kuuntelen muuten lukioaikojeni suursuosikkia, ruotsalaista The Arkia. Oi kuinka aikoinaan kuuntelin tätä bändiä ihan onnessani! Ja Ola Salo oli niin ihanan homo! Kyllähän tämä vieläkin poppaa ihan rankasti.

Noin. Tässä ensimmäinen kirjoitukseni blogiini "Life of an average cat lady". Kirjoitinkin yllättävän pitkän tekstin. Who knew?