wwf's earth hour 2012

Vietin Earth Houria. Uskon ja toivon että moni muu teki samoin. Ja parasta tietysti olis jos kaikki tiedostaisi miksi sitä vietetään.

räpsräps napsnaps

Aaaaaah, sain torstaina uuden kamerani! Canon EOS 1100D:n, siis. Pari päivää onkin mennyt harjoittelemalla, sillä en ole aikaisemmin kuvannut järkkärillä! Eniten on tullut näpsittyä kissakuvia, ylläripylläri. Omien kissojeni lisäksi otin tänään myös kaverin kissan kuvia. Tässä vähän harjoittelukuvia:

Suattaahan se olla että vielä pittää harjotella. Mutta onhan mulla loppuelämä aikaa opetella valokuvauksen saloja! En malta odottaa, hih.

farkkuja lähdin etsimään...

...ja lopulta ostin kaikkea ihan muuta. Luonnollisesti.

KappAhlista löysin alennettuun hintaan tuon kivan mustan laukun. Siellä oli samaa sellaisena vaaleana, vähän oranssihtavana ruskeana, mikä oli ehkä mun mielestä kivempi. Mutta mulla oli tarve mustalle laukulle, joten nappasin tuon mukaan. Ostin myös vyön.

H&M:ltä ostin tuollaisen läpikuultavan topin.

H&M:ltä myös tämä bleiseri. Alunperin olisin halunnut tämän mustana, mutta en YLETTÄNYT siihen! Oikeesti! Ajattelin, että sovitan harmaata ja jos se on kiva, niin käyn hakemassa sen mustan ja pyydän vaikka jotain antamaan mulle sen. Mutta totesin että harmaa olikin aika kiva. Sovitin sitä ton aikaisemmin mainitun topin kanssa, ja ne pelas aika kivasti yhteen. 

H&M:ltä vielä nämä söpöisen väriset chinot! Sainpahan jotkut housut edes kun farkut jäi ostamatta.

H&M:llä oli kyllä halpoja ja ihan kivannäköisiä farkkuja, mutta kun sovitin niitä niin ei sattunut oikeaa kokoa sovituskoppiin mukaan. Enkä jaksanut sovittaa enää lisää. (Oon huono shoppailija). Saatan tehdä uuden farkkukierroksen joku päivä. Lähdin sitten tyytyväisenä nyssäköiden kanssa Subwayn kautta kotiin.

Ja MUUTEN! Tilasin eilen Canon EOS 1100D -kameran! Hohhohhooo, hyvästi huonolaatuiset kuvat! Luin aika paljon eri järkkäreistä ennen kuin tilasin tuon. Totesin että tuo käy varmaan mun ensimmäiseksi järkkäriksi ihan hyvin. Ja pitihän se tilata kun löysin sen 18-55 mm IS -kitillä hintaan 375 €. Ja sitten seuraavaksi säästämään rahaa toiseen objektiiviin... Olen aika innoissani. Mutta silti iPhoneography ja Instagram tulevat aina säilyttämään aivan erityisen paikkansa sydämessäni. Ja Instagramiin en aio edelleenkään tunkea muita kuin rakkaalla iPhonellani otettuja kuvia. 


Kuuntelussa Lana del Rayn Born to Die -levy. Tykkään kyseisen neidon äänestä ja yleensä musiikillisestä soundista. Siitä nyt on vaikka mitä kakkaa puhuttu, mutta sillä ei minun mielestä pitäisi olla mitään väliä jos musiikki miellyttää! :)

kenkätaivas ja konkurssi

...Eli joku on ollut ostoksilla! Yhdessä ihanassa kenkäkaupassa oli tarjous: kolmet kengät 99 eurolla! Aaaaaah! Tulin ehkä hulluksi. Mulla on tosi vähän kenkiä, koska mulla on niin pieni ja oudon mallinen jalka, että mun on hankala löytää sopivia kenkiä. Nyt otin tehtäväkseni löytää kolmet sopivat kengät, kun kerran halvalla lähtee! Ostin kolmet parit Tapas-merkkisiä kenkiä. Joita en varsinaisesti edes olisi tarvinnut, ja joihin mulla todellakaan ei olisi ollut varaa. Noh, Visa on kaveri.

Siinä ne nyt on! Elviskin ihmettelee. :)

Nämä oli ne ensimmäiset jotka bongasin ja sovitin ja rakastuin. Sitten oli pakko löytää kahdet muutkin kengät. :D

Näille ei nyt ihan vielä ole käyttöä, tuollaiset "hihnalliset avokkaat" (mitä sanaa mä haen?)... Mutta aika kivat kesäkengät, mä luulen!

Nämä olivat työn ja tuskan takana, en meinannut millään löytää kolmatta kenkäparia. Halusin ruskeat, koska kahdet edelliset oli mustat. Onneksi ihana ystävällinen myyjä kantoi mulle kärsivällisesti kenkiä sovitettavaksi, ja siten löysin nämä! Ihanat ovat!

Elvistä kiinnosti tuttuun tapaansa taas eniten tuo pussi. :)

Sisu ei jaksa tunkea pussiin sisälle, sillä on tapana vaan parkkeerata sen päälle. :')

Kissoille ostin kokeiluun tuota Applawsin kuivamuonaa. Sen pitäisi olla laadukasta kuivamuonaa, koska se on 80 % lihaa ja tykkänään viljatonta. Ostin vaan tuollaisen pienen pussin, koska Elvis on niin nirso ruuan suhteen, ja tuo on niin käsittämättömän kallista ruokaa etten halunnut riskeerata sitä ettei se meniskään sille kaupaksi. Tosin tuo ahnas haistelu lupasi jo hyvää....

Ja kyllähän ne maistui! Sisukin söi oikein kehräyksen kera! :)

Sit mä ostin tällaisen ihanan Pikku Myy -purkin. Purkit on niin kivoja!

Pikku Myy -purkki sai vielä arvokkaan tehtävän. Siellä säilytetään tästä lähtien noita keittosuolaliuosampulleja, joita mä käytän Sisun silmän huuhteluun. Tulipas muuten ihan tuurilla juuri passelin korkuinen purkki ostettuakin niille.

Ostin myös L'Oréalin Color Riche -kynsilakan sävyä 403 Femme Fatale. Ostin vähän aikaa sitten samaa kynsilakkaa sävyllä 303 Lush Tangerine, josta tykkäsin kovasti. Ja halusin tollaisen tummanpunaisen kynsilakan, joten tämä meni hyvin! :)

Ja naminaminami palkitsen itseni onnistuneesta ostosreissusta (hah) ihanalla Virvon varvon -suklaalla. Nää on taivaallisia. Mums. Ostin myös tarvikkeet  mutakakun leipomiseen, ihan vaan varmuuden vuoksi... :)

 Ja soitossahan olisi tällä hetkellä Bon Iverin For Emma, Forever Ago -albumi. Nyt on hyvä fiilis!

naminami-sämpylät

Voi tätä keikkalaisen elämää. Mulla on viime aikoina ollut pelkästään yövuoroja, ja siksi mun päivärytmi on ihan hukassa. Tänäänkin heräsin vasta klo 13.45, mutta ajattelin että menköön, koska olen menossa taas torstain ja perjantain väliseksi yöksi. Eletään nyt tällä yörytmillä vähän aikaa. Lauantaina lähden äidin luokse käymään, eiköhän se rytmi sillä jo vähän parane.


No, tänään kuitenkin herättyäni olin sellainen tarmonpesä, että leivoin sämpylöitä! Tällä Kotikokista bongaamallani ohjeella olen ennenkin leiponut, ja tulee muuten pehmosia ja hyviä! Ja ovat pehmeitä vielä seuraavanakin päivänä. Aa namnamnam! (Pointsit sille joka muistaa mistä elokuvasta tuo "Aa namnamnam" on :D.)

1 l vettä 3 tl suolaa 2 rkl sokera 1½ rkl siirappia (itse laitoin hunajaa) 2 pss kuivahiivaa vehnäjauhoja sämpyläjauhoja loraus öljyä Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen suola, sokeri ja siirappi. Sekoita veteen jauhojen seassa kuivahiiva. Vehnäjauhoja ja sämpyläjauhoja tulee taikinaan suunnilleen sama määrä (itse tein puolikkaan taikinan ja jauhoja meni n. 9dl). Lisää öljyä taikinan teon loppuvaiheessa (itse laitoin aika reilun lorauksen oliiviöljyä). Kohota hyvin. Vaivaa taikinasta ylimääräiset ilmat pois ja muotoile siitä pötkö, jonka leikkaat paloiksi. Paista sämpylät hyvin kohotettuina 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Ja soitossa on Fallulahin The Black Cat Neighbourhood -levy.



En ookaan ennen nähnyt tota videota. Aika jännä.

Leffailta: Schindlerin lista (1993)

There was this guy who a list and they made a movie about him. 

Vietin siis yksinäistä leffailtaa ja päätin katsoa hyllyssäni kuukausitolkulla seisseen Spielbergin Schindlerin listan vuodelta -93.

Leffaeväänä oli hedelmäsalaattia (itsetehtyä, ei purkista tullutta!). Omenaa, päärynää, banaania, klementiiniä ja viinirypäleitä nam. Bulgarian jogurttia kyytipoikana. 

Jotta homma ei liian terveelliseksi lipsahtaisi, niin pitää sitä elokuvan kaverina mutustella vähän sipsukoita ja siemailla sidukkaa. 

Tulihan se vihdoin katsottua! Ei ollut mikään maailman kepein lauantai-illan elokuva, mutta kyllähän tämä nyt on kaikkien nähtävä. Schindlerin lista on hyvä historian oppitunti, ja oppitunti siitä kuinka ihminen voi olla ihmiselle julma. Mutta samalla se muistuttaa siitä, kuinka yksi ihminen voi olla myös oikeasti hyvä ja vaikuttaa tähän maailmaan.


Jos joku ei siis tiedä, niin Schindlerin lista kertoo Oskar Schindleristä, joka pelasti 1100 juutalaisen hengen juutalaisvainojen aikana. Elokuva kuvaa, kuinka julmasti natsit kohtelivat juutalaisia. Siinä on monta yksittäistä katsojaa järkyttävää ihmiskohtaloa, kuten yksikätisen juutalaisen sekä juutalaisarkkitehdin kohtalot. Elokuva on jatkuvasti täynnä juutalaismassoja, joita natsit kohtelevat kuin eläimiä.

Paitsi että Schindlerin lista kertoo tärkeästä aiheesta, jota kukaan meistä ei saisi unohtaa, niin se on elokuvallisestikin hieno. Se on tunnetusti musta-valkoinen elokuva, ja mielestäni se on perusteltu tyyli elokuvalle, jonka aihe on näin surullinen. Ainoa poikkeus musta-valkoisuuteen on erään pienen juutalaistytön punainen takki. Tämä pieni tyttö ja hänen punainen takkinsa erottuvat valtavasta joukosta juutalaisia, joita natsit erottelevat ketä työläisiksi ja ketä tapettaviksi. Tuo pieni punainen takki muistuttaa katsojia siitä, kuinka natsit eivät välittäneet onko tapettava lapsi vai aikuinen. Ei niitä kaikkia kuolleita lapsia voi edes ajatella.

Elokuvan tähtinä on kaksi maailman karismaattisimmista ja lahjakkaimmista näyttelijöistä, Liam Neeson ja Ralph Fiennes. Neeson esittää upeasti miehen kasvutarinan liikemiehestä 1100 juutalaisen sankariksi. Ja Ralph Fiennesiltä nyt vaan taittuu hahmo kuin hahmo. Tässä elokuvassa Fiennes esittää Amon Goethia, natsia joka säälimättä ja aivan sattumanvaraisesti tykkää tappaa juutalaisia. Ja voi millä intesiteetillä Fiennes sen tekee! Ei voi kuin ihastella näiden ihanien miesten näyttelijäintyötä.

Apua, tästä tuli arvostelu! :D Se ei ihan ollut ajatuksena, mutta näköjään sellainen tuli. No, tässä loppukaneetti: Oli kiva katsoa tämä intensiivinen ja traaginen, mutta kuitenkin jossain määrin toivoa herättävä elokuva oman kodin turvassa, kissa viereen käpertyneenä. Vois lauantai-illan huonomminkin viettää. Varsinkin kun yritän edelleen toipua torstain ja perjantain välisestä yövuorosta. Ehkä toipuminen loppuu jo huomenissa ja voin aktivoitua tekemäänkin jotain.

Nyt yritän rauhoittua unten maille Damien Ricen tuudittamana.

Ensimmäinen blog-kirjoitus

En tiedä mikä ihmeen päähänpistos tämä blogin aloittaminen oikein oli. En ole ajatellut koskaan olevani mitenkään kirjoittavaa sorttia. Olen viime aikoina lukenut paljon tyyliblogeja, ja sitten huomasin puhelimeni AppStoressa seikkaillessani että Bloggerille on iPhone-app! Ja tämä tyttöhän lähtee mukaan kaikkeen mitä voi tehdä puhelimella!

Ainoa ongelma on, että minulla ei ole mitään erityisiä mielenkiinnonkohteita tai taitojakaan. Siitä tuleekin blogini nimi "Life of an average cat lady". Usein ystäväni nimittää minua sanoilla "crazy cat lady". Nimitys on ihan oikeutettu, ja käytän samaa nimitystä itsekin itsestäni. Minulla on nimittäin kaksi kissaa, ja lempipuuhaani on niiden toilailuista puhuminen.

Siinä ne ihanat köllii meidän äitin saunassa vierekkäin viime jouluna.

Mutta koska tämä blogi ei tule kertomaan (pelkästään!) kissojeni toilailuista, niin en käyttänytkään sanaa "crazy", vaan "average". Elämäni ei nimittäin kauhean kreisiä ole. Mietinkin välillä miten tähän ollaan tultu. Olen 24-vuotias työtön naisihminen joka kökkii kotona kaiket päivät.

No okei, ei pidä liioitella. Minulla on ihania ystäviä ja ihana perhe, jotka ovat parasta elämässäni (niiden kissojen lisäksi). En tiedä mitään mukavampaa kuin viettää kavereiden kanssa koti-iltaa tai pörrätä heidän kanssaan kaupungilla. Katselemme paljon elokuvia, kuuntelemme musiikkia ja teemme hyvää ruokaa. Mikäs sen mukavampaa! Kaupungilla käymme katselemassa vaatteita, levyjä ja elokuvia. Joskus jopa ostamme niitä! Tosin juuri eilen puhuin yhden ystäväni kanssa, että olemme molemmat sellaisia että katselemme vaatteita ja sitten alamme nössöilemään: no enhän minä oikeastaan tarvitse tällaista. Ja kuitenkin lueskelen iltaisin tyyliblogeja ja haaveilen kaikenmaailman ostoksista. Olen siis sisimmältäni materialisti, mutta käytännössä nössö saituri. Hah. Kuulostaa hyvältä.

Niin, enkä työttömänäkään ihan koko aikaa ole. Teen nimittäin keikkaa erääseen lastensuojelulaitokseen, mutta viime aikoina minulla ei vain ole ollut paljon vuoroja. Maaliskuun aikana olen ollut kaksi kertaa töissä, ja molemmat vuorot ovat olleet yövuoroja. Toisin sanottuna olen työtön jolla on unirytmi sekaisin. Eilenkin olin illalla tosi väsynyt edellisyön työvuoron takia, ja menin sänkyyn jo 22.30. Mutta lopulta nukahdin varmaan vasta joskus kahdelta. Siinä sitä kuulkaa oli aikaa miettiä kaikenmaailman asiat puhki. Ja siinä olenkin aivan mestari, nimittäin asioiden puhki ajattelemisessa.

Tänään en kuitenkaan ajatellut harrastaa tuota puhkiajattelemista. (Heh, en ajatellut ajatella). Tänään aion nimittäin ottaa rennosti. Syön jonkun ihanan salaatin ja katson leffoja. Ajattelin katsoa sellaisen kevyen pätkän kuin Schindlerin lista. Se on tuolla minun hyllyssä ollut jo ties kuinka kauan, enkä ole vieläkään katsonut sitä kertaakaan! Schindlerin listaa! Ajatelkaa! Olen huono leffaihminen kun en ole sitäkään nähnyt. Mutta tänään siihen tulee muutos!

Tällä hetkellä kuuntelen muuten lukioaikojeni suursuosikkia, ruotsalaista The Arkia. Oi kuinka aikoinaan kuuntelin tätä bändiä ihan onnessani! Ja Ola Salo oli niin ihanan homo! Kyllähän tämä vieläkin poppaa ihan rankasti.

Noin. Tässä ensimmäinen kirjoitukseni blogiini "Life of an average cat lady". Kirjoitinkin yllättävän pitkän tekstin. Who knew?