vuosisadan rakkaustarina

Viime yönä kun makasin sängyssäni saamatta unen päästä kiinni (TAAS!), niin ajattelin kauan kestänyttä rakkaussuhdettani Damien Riceen. Kaikki alkoi siitä, kun kävin joskus 2000-luvun puolivälissä katsomassa elokuvan Closer. Elokuvassa soinut kaunis laulu ja laulajan herkkä miesääni jäivät vainoamaan minua.



Tiedonhakuosaamiseni ei tainnut olla vielä kaikkein hioutuneimmat, koska en osannut / tajunnut etsiä laulajan nimeä netistä. Lopulta sitten unohdin koko asian, ja vähän myöhemmin törmäsin Damien musiikkiin ystäväni kautta taas ihan sattumalta. Ja siitä se lähti. Damienin musiikkin rohmuaminen tietokoneelleni ja jatkuva kuuntelu.

Damienin musiikissa on kaikki täydellistä. Ilmaisuvoimainen ääni, kauniit melodiat, sydäntäsärkevät lyriikat, mies ja kitara. Joskus kuunnellessani Damienia mietin mithin hänen äänensä ei pysty. Ylläoleva Blower's Daugher on herkkä kuin mikä, ja sitten voikin kuunnella Woman Like A Man, ja biisissä on ihan eri tunnelma! Tunteen kuulee Damienin äänestä! Aaahhhh, en kestä!



Voi miten sen keskittyy ja eläytyy tuohon lauluun. Marry me? Ihan mahtava live-esitys Damienilta on myös tämä Cheers Darlin'. Kuunnelkaa biisin sanat huolella, niin ymmärrätte miksi se esiintyy noin. Ja ymmärrätte myös miten mahtavia lyriikoita se osaa kirjoittaa! Voi kyynel.



(Antaisin vaikka oikean käteni että pääsisin näkemään Damienin joskus livenä! Se vaan keikkailee nykyään niin harvakseltaan.)

Cheers Darlin'issa on kauniit, katkerat sanoitukset. Mutta paras kertosäkeistö, mitä on ikinä kirjoitettu, on Accidental Babies:issa:

Do you come
Together ever with him?
And is he dark enough?
Enough to see your light?
And do you brush your teeth before you kiss?
Do you miss my smell?
And is he bold enough to take you on?
Do you feel like you belong?
And does he drive you wild?
Or just mildly free?
What about me?

Onko sydäntäsärkevämpiä sanoja koskaan kirjoitettu? Ja tunne vaan voimistuu, kun kuulee Damien tulkitsevan nämä sanat. Viimeksi juuri viime yönä itkin kuunnellessani tätä. (Eikä edes hävetä tunnustaa! Damienille on monet kyyneleet vuodatettu.)

Joku muuten on saattanut kuulla Damienin laulun 9 Crimes yhdessä semmosessa ohjelmassa kuin True Blood. En tiiä, ootte ehkä kuullut siitä joskus? ;)



Noi Damienin demo-versiot on ihania, ja ne valitsi True Bloodiin juuri sellaisen version! Voi elämän kevät, saatan kuolla. Miten voi jotain laulajaa rakastaa näin paljon? Ja rakkauteni True Bloodiinkiin syveni tuon myötä vielä entisestään.

Damien ei ole julkaissut kuin kaksi levyä. Omistan ne molemmat ja ne ovat suurimpia aarteitani. Haluaisin vielä EP:n B-Sides (koska sillä on on Woman Like A Man, Lonelily ja La Fille Danse, joita ei muilta levyiltä löydy ja jotka ovat Damienin parhaimmistoa) sekä joitakin live-taltiointeja (jos ei muusta syystä, niin Damienin välispiikkien takia - sitä irkkuaksenttia ei voi olla rakastamatta!). Noita ei oikein Suomesta vaan löydy muuten kuin importeina ja ne on pirun kalliita. Vaikka rakastankin Damienia (musiikillisesti) enemmän kuin mitään tässä maailmassa, niin sen verran pihi olen etten pulita yhdestä EP:stä kymppitolkulla rahaa. Vielä jonain päivänä...

Ja miksikö ajattelin Damienia juuri viime yönä? Koska edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen mikään ei rauhoita minua yhtä hyvin kuin Damienin musiikki. Monet muut lempparit ovat saattaneet jäädä unholaan ja noussut uudestaan ajan myötä pintaan, mutta Damien kulkee aina mukanani. Closer oli ehkä ihan jees elokuva, mutta se saattaa olla minulle merkittävin elokuva jonka olen nähnyt. Ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että se toi elämääni Damien Ricen. Ja aamulla herätessäni totesin, että en taaskaan kuullut Damienin levyä loppuun saakka. Nukahdin sittenkin.

pääsiäinen oli ja meni

Mun pääsiäispostaus on vähän jälkijunassa, koska oon tehnyt tällä viikolla yövuoroja enkä oo vaan jaksanut! Mulla oli kuitenkin ihan tosi kiva pääsiäinen. Pakkasin kimpsut ja kampsut ja kissat, ja lähdin äidin luokse! Perjantaina käytiin tyttärien kanssa paikallisessa ravintolassa stand up -illassa. Oli muuten ihan älyttömän hauskaa! En ole moneen vuoteen käynyt katsomassa stand uppia, ja nyt kyllä taas muistin miten huippua se on! Täytyy yrittää käydä aina kun mahdollisuus on. Stand upista jatkettiin iltaa paikalliseen baariin. Siellä juotiin drinksuja, juteltiin, naurettiin ja jopa vähän itkettiin. Drinksut saa näköjään meikäläiset avautumaan aika kiitettävästi, ehheh. Mutta oli aivan mahtava ilta! Sellaisia lisää! Loppuviikonlopun mä vaan makasin, paitsi sunnuntaina kävin ystävän luona ja näpsin kuvia sen kissasta joka täytti maanantaina kaksi. Pus, ihana kisu. Ja maanantaina tulin takaisin kotiin. Tällä viikolla olen tosiaan ollut yövuoroissa ja päivät on mennyt nukkuessa. Eilen lopetin valvomisen, ja eilinen meni maatessa. Tänään jaksoin jopa käydä ruokakaupassa! Huomiseksi onkin luvassa jo vaikka mitä, joten jee! Tässä pääsiäisviikonlopun kuvasatoa:

Sisu viihtyy äidin saunassa. Aina kun ollaan äidin luona, niin Sisu ei muuta teekään kuin makaa tuolla. 

Elvis. <3

Pakollinen suklaamuna-otos. 

Äidin ihanuus-hylly.

Surullinen vanha leikkimökki.

Nipsu ulkoilee. 

Kaverin isä oli käynyt antiikkaamassa. :D

Joku kuvailee pikkurilli pystyssä!

Apua apua, pönttöuunin päällä on kissa!

Nipsu on niin kuvauksellinen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

se on niille kuin kissanminttua!

Niin, sehän on kissanminttua. Minun kisut sai tänään tollaiset hiiret joissa on kissanminttua sisällä. Ne meni siitä ihan sekaisin. En saanut hyviä kiehnäyskuvia, mutta tässä muuten hiiritunnelmointia.

Kielikin unohtui suun ulkopuolelle kun se jäi ihmettelemään Sisun hiirikiehnäystä.

Niin, tätä juuri.

Sisu oli ehkä vähän liian innokas. Pahoin pelkään että tuon hiiren häntä on Sisun masussa. Toivottavasti se ei tule kipeäksi siitä. 

Ja sit ne hullut alkoi tapella keskenään! (Sisun kieli! :D)

Ne tuli lopulta niin hulluiksi että mun piti ottaa ne hiiret pois niiltä. Täytyy ottaa ne aina välillä esiin ja valvoa mitä ne niillä tekee. 

poropeukalon keittiössä: mutakakku

Tylsän päivän kunniaksi sain megaidean: leivon mutakakun ja otan jokaisesta vaiheesta kuvan, jotta saan hienon kuvitetun blogitekstin tästä projektista. Noh, tämä projekti loppui nolosti palaneeseen kakkuun! Mutta jumankekka kun tähän kerran ryhdyttiin niin toteutetaan kanssa! Olen saanut tämän reseptin ystävältäni. En tiedä reseptin alkuperäistä löytöpaikkaa, mutta tämä on aika perusresepti. En siis usko tekeväni suurta vääryyttä, vaikka en osaakaan ohjata teidän alkuperäisen reseptin lähteille. Tässä tulee:

• 200 g taloussuklaata
• 200 g voita
• 4 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 2½ dl vehnäjauhoja

1) Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä.

2) Kun suklaa ja voi ovat sulaneet ja seos on juoksevaa, nosta kattila lämmöltä. Anna seoksen jäähtyä.

3) Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

4) Sekoita leivinjauhe vaahdon joukkoon.

5) Yhdistä suklaaseos ja munavaahto. Suklaaseos "uppoaa" vaahdon joukkoon, joten muista sekoittaa huolellisesti!

6) Lisää jauhot siivilän läpi. Sekoita varovasti.

7) Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan.

8) Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia!

15 minuuttia oli meidän tapauksessa liikaa. Kakkuparka paloi. Ja en huomannut sitä ajoissa, koska leikin kamerallani. Oletin että 15 minuuttia on sopivasti, koska viimeksi kun tein tämän saman kakun, niin se paloi silloinkin. Jep. Silloin se oli uunissa n. 20 minuuttia. Nyt se oli siis vähemmän aikaa ja paloi pahemmin kuin viimeksi! Millä logiikalla, saanen kysyä?!

Annoin kakun jäähtyä ja leikkasin palaneen kerroksen pois. Löytyihän sieltä keskeltä sitä mutamaista ihanuuttakin!

Päälle tomusokeria ja ei siitä edes huomaa että se meni pilalle!

Söin kakun appelsiinimarmeladilla. Vadelmien kanssa olis kaikkein parasta, mutta mulla ei ollut. Ja olisin tietysti voinut laittaa marmeladin nätimminkin tohon, mutta eeeeeei ku tiputtelin vaan tollaisia kökkösiä siihen. Kuinka kuvauksellista!

Piti jostain kumman syystä tuulettaa kun otin kakun uunista... Ja yksi neiti tuli heti haistelemaan lumisadetta!

Näitä näpsyjä otin sillä aikaa kun kakku oli uunissa. Olisi varmaan kannattanut mielummin vahtia kakkua?

Reseptivihko. Whoop.

Omppu ja Myy-rasia. 

Mörkö-teerasia. Se ei näyttänyt pölyiseltä ennen kuin katsoin kuvaa. :D

Salvador Dalí -kalenteri jonka sain kaverilta synttärilahjaksi. Se oli ostanut sen Prahan-reissulta. (Huomatkaa myös mun ihanat verhot. Äidin vanhat, suoraan jostain 80-luvulta.)

Jääkaapin ovessa parit magneetit ja kortit. Lisko-magneetin ostin itselleni tuliaiseksi pari kesää sitten Barcelonasta. Alempi kortti on kaverin Prahasta lähettämä, ja ylempi äidin lähettämä nimpparikortti (se on ollut tossa ovessa viime kesästä asti, mutta se on niin symppis.) Kun mä muutin tähän kämppään viime keväänä, niin äiti kysyi mun osoitetta, "että kortit tulee oikeaan osoitteeseen". Nauroin, että mistä lähtien se on mulle mitään kortteja lähettänyt ja annoin osoitteeni. Parin päivän päästä tuli eka kortti. Ja sen jälkeen aina välillä on tullut postissa tällaisia söpöjä ylläreitä. Äiti on ihana. <3

Toivottavasti tästä on jollekin iloa, vaikka itse onnistuin mokaamaan saman kakun jo toiseen kertaan. Pieni vinkki: kannattaa vahtia sitä kakkua ettei se pääse palamaan! ;) Mutta kyllä se oli ihan oikeasti hyvääkin vaikka menikin vähän pieleen! Aion laittaa sen paloiksi ja pakkaseen vierasvaraksi. Toi on ihan hyvää pakastettunakin.

Oli muuten kivaa säätää noita kuvien värejä Photoshopilla pitkästä aikaa. Tuli ihan "villit" teinivuodet mieleen, jolloin olin kuin liimattu Photoshopin ääreen. Täytyisi väkertää joku kiva banneri tänne. Yksi idea muhiikin jo mielessä. :)